Kesä meni sen verran ripeästi ja syksykin siinä samassa. Eipä tullut blogiakaan päiviteltyä enää juhannuksen jälkeen, vaikka seilaamassa kyllä käytiin. Nyt jahti on nostettu ja laitettu talviteloille - on aika muistella kesää ja pikkuhiljaa fiilistellä taas tulevaa. Ihan hetkeen ei merille pääse, mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä tulee. Kohta sitä ollaan taas veneen pohjaa jynssäämässä!
Mennyt kesä oli itselleni ensimmäinen oman veneen kipparina. Mikä upea vapauden tunne päästä oman purren pinnaan ja suunnata kohti tyrskyävää merta - ei kun se taisi olla muumipappa, joka näin sanoi...
Kuitenkin oman veneen kipparointi toi mukanaan uudenlaiset haasteensa ja ennen kaikkea vastuun. Vaikka merillä liikkuminen ja purjehdus on itselleni entuudestaan tuttua, niin opin silti paljon.
Maltti se on valttia tässäkin hommassa - tuli huomattua moneen kertaan. Joskus sumun yllättäessä on tehtävä epämiellyttävä päätös ja jäädä rantaan - tai kääntyä takaisin kotisatamaan, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli jatkaa merillä. Järki tuntui onneksi ohjanneen useimmiten toimiani ja päätöksiäni merillä..tästä yllätyin itsekin. Luonto on se joka määrää ja sitä tulee kunnioittaa. Tätä asiaa vaan ei tule Turun keskustassa niin usein ajateltua kuin merellä.
Kesä oli aivan upea ja lämpöä ja aurinkoa riitti. Tuuletkin sopivat erityisesti pohjois-etelä suuntiin liikkuville seiloreille, joten mökin ja kotisataman väli tuli usein mentyä jahdilla. Poikamme oli tänä kesänä purjehduksen kannalta huonossa iässä, sillä juuri kävelemään oppinut taapero ei tunnu nauttivan sitloodassa istumisesta kuumana kesäpäivänä isänsä tavoin. Tästä syystä legit pidettiin inhimillisen lyhyinä ja lähtö ajoitettiin usein päiväuniaikaan. Loppukesästä poika malttoi jo tunnin pari istua rauhassa istuimessaan - ainakin jos jotain pientä purtavaa oli tarjolla :) Meri-ilma tekee nälkäiseksi.
Kuten sanottu, jahti on onnellisesti nostettu, purjeet ja masto laskettu. Pressutettu ja putsattu. Patjat ja moottori lämpimään talvisäilöön kuskattu.
Kohti telakkaa
Masto kaadettu
Jahti nousee
Mitäs tässä siis enää muuta kun ensi kesää odottelemaan!
Erittäin suuri kiitos pappalle ja velipojalle kaikesta avusta jahdin talviteloille saattamisessa! Keväällä homma jatkuu ;)
-Skepparen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti