Poikainpurjehdus

17.-19.5.2013

Perjantaina töiden jälkeen elohopean noustessa lähelle hellelukemia alkoi tapahtua: köydet irti, korkki auki ja purjeet ylös.

Kyseessä oli siis poikien purjehdus. Jahti ladattiin täyteen eväksiä, kiinteitä ja nestemäisiä ja suuntasimme kohti Riukuluotoa (Ruotsalaisten eteläpuolella).

Keli oli mitä mahtavin ja kepeän myötätuulen siivittäminä saavutimme määränpään alta aikayksikön. Rantautuminen tuotti pieniä haasteita, sillä ankkuri ei tahtonut tarttua pohjaan..ranta oli sen verran äkkisyvä ja jyrkkä. Saimme kuin saimmekin ankkurin pitämään ja ilta sai jatkua. Nuotio tulille, sauna päälle ja homma ei enempää esittelyjä kaipaa.

Lauantaina herättyämme siistimme paikat ja lähdimme liikkeelle. Purjeet ylös välittömästi, vaikka tuuli oli jotakin nollan ja yhden sekuntimetrin välistä. Siinä sitten lilluimme ja nautimme kelistä kaikessa rauhassa - mahtava fiilis kun ei ole mihinkään kiire.

Meitä oli reissussa neljä miestä, joista kolme ymmärsi laittaa aamulla aurinkorasvaa. Perille seuraavaan määäränpäähän saavuttuamme kolmen-neljän tunnin lillumisen jälkeen tämä aurinkorasvaton ukko jokseenkin erottui porukasta. 

Määränpääksi siis valittiin Karjaluoto (Ruotsalaisten pohjoispuolella) tuulettomuuden vuoksi. Alunperin lauantaina piti lähteä länteen luonnonkauniille Skatanille, mutta tuulen uupuessa päätimme toisin. Livuimme Karjaluodon länsikärkeen partiolaisen reittiä pitkin, mutta vesi oli n.50cm alhaalla ja jahtimme jäi rannan tuntumassa pariin otteeseen mutapohjaan kiinni - ei mitenkään pahasti, mutta pohjaan kuitenkin. Rannassa on normaalisti 2m syvää, nyt oltiin aika lailla jahdin syväksen kanssa samoissa lukemissa. Löysimme kuitenkin jahdinmentävän aukon ja saimme jahdin asettumaan Karjaluodon hellään huomaan. Aurinko paistoi mitä mahtavimmin, oli jopa niin kuuma, että oli pakko käydä välillä meressä jäähtymässä. Merivesi oli pinnassa jahdin mittarin mukaan +14'c, vyötärön kohdalla varmaan puolet vähemmän. Joka ukko kävi plutimassa monta kertaa.

Mahtava päivä ja ilta jälleen. Nyt tuli jopa tehtyä ne kesän ekat muurikkaplätytkin - kardemumman kera! 

Sunnuntaina keli (olo) oli aavistuksen kehnompi, mutta sade alkoi vasta jahdin saavuttua takaisin kotisatamaan. 

Kiitos koko miehistölle, mahtava ja ikimuistoinen reissu!!

-kippari

Riukuloto

Karjaluoto

Karjaluoto

Sunset@Karjaluoto

Nagu extempore

10.5.2013

Olipahan reissu!

Viikonlopun kunniaksi aurajoen rannalla auringonpaisteessa jätskiä nauttiessamme saimme kuningasidean lähteä jahdilla Nauvoon mökille. Idea kuulosti itse asiassa niin hyvältä, että jätskit heitettiin pikapikaa huiviin ja kodin kautta pikasesti kamat föliin ja menoksi. Kauppaan ja säätämiseen hukkautui kuitenkin kohtalokkaan paljon kallista aikaa, sillä pääsimme rannasta irti vasta iltakuudelta. Aurinko lämmitti sen verran, että kannella tarkeni shortsit jalassa - keli oli mitä mainioin! 

Viitisen mailia ajettuamme horisontissa ilmeni melkoista härmää. En kuitenkaan halunnut uskoa sumun nousevan, joten päätin jatkaa matkaa. Sumu kuitenkin yltyi kokoajan ja näkyvyys heikkeni..toisin kuin kipparin tahto.

Hänninaukolla ei enää nähnyt ainuttakaan saarta missään ilmansuunnassa, vaikka vetelinkin melko lailla läheltä saaria. Väärämaan kohdalla näkyvyys laski alle 10m, jolloin oli pakko kääntyä ympäri ja suunnata kepsin avulla takaisin kotisatamaan. Pikkasen sapetti, mutta ei ollut järkeä lähteä laivaväylälle kikkailemaan, vielä kun lastina oli mitä arvokkain. Siinä sitten köröteltiin kahden kepsin, merikortin, vanhan kunnon autopilotin ja kompassin turvin hiljakseen takaisin sinne mistä hetki sitten, auringon paisteessa shortsit jalassa lähdettiin. Käsittämätöntä, miten nopeasti keli merellä voi muuttua.

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!

Nyt onnellisina (vähän kyllä jäi hampaan koloon) kotisohvalla, Suomi löylytti Rypyt 3-2 mmkisoissa, iloksihan tämä muuttui! Later on!

Neitsytmatka takana

3.5.2013
Ohoi!
Jahdin uuden omistajan neitsytpurjehdus on takana. Köydet irtosivat perjantaina neljän aikoihin, päämääränä Rymättylän länsipuolella sijaitseva kotisatama. Ajoimme koneella Airiston itäreunalle, jossa nykäsimme purjeet ylös. Tuulta ei nimeksikään, mutta pläkäkiituri liukui kauniisti n.4 solmun vauhtia lähes Röölään saakka, jossa käynnistimme koneet. Konetimme Riukuluotoon, josta löytyi sopiva poukama yöpymiselle. Perillä olimme illalla 21:30, teimme hetimiten tulet nuotioon ja saunaan. Saunan lämpenemistä odotellessa tuli grillattua ja nautittua muutamat Arkkipelagokonjakit (yhden tähden jallu) lämmikkeeksi, senverran oli kalsea keli. Löylyt oli heitetty vasta yhden aikoihin yöllä. Eipä tarvinnut paljon unta hakea päivän päätteeksi!
Wallaksesta tuli paras ystävämme yön aikana, sillä ulkolämpötila taisi käydä pakkasen puolella vielä yöllä.
Lauantaina aamiaisen jälkeen päästiin purjeilla kotisatamaan asti lempeän etelätuulen siivittäminä. Jahti jäi onnellisen oloisena uuteen kotisatamaansa odottamaan seuraavaa meriseikkailua!